OECD Multilingual Summaries

Green Growth Indicators 2014

Summary in Finnish

Vihreän kasvun indikaattorit 2014

Suomenkielinen tiivistelmä

EOCD:n vihreän kasvun indikaattorit keskittyvät neljään päätavoitteeseen: vähähiilisen ja resurssitehokkaan talouden vakiinnuttamiseen, luonnonvarojen ylläpitämiseen, ihmisten elämänlaadun parantamiseen sekä asianmukaisten poliittisten toimenpiteiden toimeenpanoon ja vihreän kasvun tarjoamien taloudellisten mahdollisuuksien toteuttamiseen. Kuusi avainindikaattoria tähtää tasapainoiseen viestintään vihreän kasvun keskeisten osa‑alueiden suhteen: hiili‑ ja materiaalituottavuus, ympäristökorjattu kokonaistuottavuus, luonnonvaraindeksi, maan käytön ja maapeitteen muutokset ja väestön altistuminen ilmansaasteille.

Keskeiset viestit

Maailmanlaajuinen talous‑ ja finanssikriisi on helpottanut ympäristöön kohdistuvia paineita. Kasvun jatkuessa nämä paineet tulevat kuitenkin kasvamaan ja ylittämään nopeasti kriisiä edeltäneen tason, mikäli hallitukset eivät tiukenna niihin liittyviä poliittisia toimenpiteitään.

Energian ja luonnonvarojen tehokkaan käytön parantamiseksi vaaditaan vahvempia ja jatkuvia ponnisteluita, jotta ympäristövahingot voidaan kumota, talouden luonnonvaroja ylläpitää ja ihmisten elämänlaatua parantaa. Tämä vaatii yhdistettyjä toimia valtiovarain‑, talous‑, teollisuus‑ ja maatalous‑ ja muilta ministeriöiltä, joiden politiikka vaikuttaa ympäristöön ja voi edistää vihreää kasvua. Inhimillisen pääoman rakentaminen koulutuksen ja taitojen kautta on oleellista.

• Viimeisten 20 vuoden aikana OECD‑talouksien ympäristötuottavuus on kasvanut hiilen, energian ja materiaalien suhteen, mutta maiden ja sektoreiden välillä on suuria eroja. Hiilidioksidipäästöt ja fossiilisten polttoaineiden käyttö ovat irtaantuneet talouskasvusta, ja uusiutuvalla energialla on kasvava osa ponnisteluissa energiavarojen monipuolistamisessa ja hiilidioksidipäästöjen poistamisessa. Tätä nykyä OECD‑maat tuottavat enemmän taloudellista arvoa käytettyä aineellisten voimavarojen yksikköä kohden kuin vuonna 1990, ja ponnistelut jätteiden kierrättämiseksi alkavat tuottaa tulosta. Myös maatalouden ravinteiden käyttö on parantumassa ja tuotannon ylijäämät pienentymässä.
• Tämä kehitys johtuu useiden eri tekijöiden yhdistelmästä: taloudellisen toiminnan taantumisesta kriisin vuoksi, palvelusektorin noususta, ulkoistamisen resursseja kuluttavasta ja saastuttavasta tuotannosta sekä kaupankäynnin kasvavasta volyymista.
• Monilla alueilla tuottavuuden kasvu on pientä ja ympäristöön kohdistuvat paineet ovat yhä suuret: hiilipäästöt jatkavat kasvuaan; fossiiliset polttoaineet jatkavat energiayhdistelmän dominointia toisinaan hallituksen tuen avulla; materiaaliresurssien kulutus pysyy korkealla talouskasvun tukemiseksi ja monia arvokkaita materiaaleja hävitetään yhä jätteenä.

• Saatavilla olevat tiedot maiden luonnonvarojen arvioimiseksi ovat epätäydellisiä ja niiden laatu vaihtelee. Uudistuvien luonnonvarojen hallinnassa on tapahtunut edistystä määrällisesti. Merikalastuksen maailmanlaajuinen kalantuotanto on vakiintunut; metsävarojen kaupallinen käyttö näyttää kestävältä ja makean veden uudistuvat voimavarat pysyvät vakaina kasvavasta kysynnästä huolimatta.
• Luonnonvaroihin kohdistuvat paineet pysyvät kuitenkin kaiken kaikkiaan suurina. Luonnonvarojen laatuun, niiden tarjoamiin ekosysteemipalveluihin ja niiden integroituun hallintoon liittyvät haasteet ovat yhä merkittäviä. Biologisesti monimuotoiset ja rikkaat alueet taantuvat ja monet ekosysteemit rappioituvat. Biologisen monimuotoisuuden uhat ovat erittäin suuria maissa, joissa väestöntiheys on korkea sekä muutokset maankäytössä ja infrastruktuureiden kehityksessä ovat johtaneet luonnollisen elinalueen kasvavaan pirstaloitumiseen. Monet eläin‑ ja kasvilajit ovat uhanalaisia; yksi kolmasosa maailman kalakannasta on liikakalastuksen kohteena ja monia metsiä uhkaa rappeutuminen, pirstaloituminen ja muutokset muiksi maatyypeiksi. Vesivarantoihin kohdistuvat paineet ovat kovat; joissakin tapauksissa paikallisen veden puuttuminen rajoittaa taloudellista toimintaa.

• Suurin osa OECD‑maiden asukkaista nauttii parantuneesta hygieniasta; lähes 80 % hyötyy julkisesta jätevedenkäsittelystä. Ihmisten altistuminen rikkidioksidille ja ‑hiukkasille on vähentymässä. Samaan aikaan alailmakehän otsoni, typpioksidit ja hyvin hienot hiukkaset vaikuttavat yhä ihmisten terveyteen. OECD‑maiden ilmansaasteiden kustannusarviot osoittavat, että saasteiden hillitseminen voi olla tulevaisuudessa huomattavaa. Vanhentuvien vesivaranto‑ ja viemärijärjestelmien päivitykseen sekä pienten tai eristyneiden asuinalueiden tehokkaaseen jäteveden käsittelyyn liittyy myös haasteita.

• Valtiot ponnistelevat yhä enemmän vihreän kasvun toteuttamiseksi uutta teknologiaa ja innovaatioita tukemalla sekä erilaisten taloudellisten välineiden avulla. Vihreästä politiikasta johtuvat verrattavissa olevat tiedot taloudellisista mahdollisuuksista työpaikkojen ja kilpailukyvyn suhteen ovat kuitenkin niukkia. Vihreän kasvun dynaamisia näkökohtia on vaikea määrittää tilastollisesti, ja monet mittarit keskittyvätkin talouden ja maailmanlaajuisten toimitusketjujen "vihreään toimintaan" "vihreän muutoksen" sijasta.
• Ympäristöön liittyvillä tavaroita ja palveluita tuottavilla aloilla on kasvava (vaikkakin vaatimaton) osuus taloudesta. Julkisen tutkimus‑ ja kehitystyön rahankäyttö ympäristöön ja energiatehokkuuteen on kasvanut, kuten myös "vihreiden" patenttien osuus. Ympäristöön liittyvien verojen osuus on kasvussa, mutta on rajoitettua verrattuna työllisyysveroihin. Maataloustukien osuus, joka aiheuttaa suurinta painostusta ympäristöä kohtaan, on laskussa. Ympäristövaatimusten osuus on puolestaan kasvanut.
• Kansainväliset vihreämpää kasvua tukevat rahoitusvirrat kehittyvät. Hiilimarkkinat pienentyivät finanssikriisin ja heikentyneen teollisuustuotannon myötä, uusia mahdollisuuksia aukeni puhtaan energian alueella, jossa kansainväliset sijoitusvirrat ylittivät fossiilisen polttoaineen teknologiaan tehdyt sijoitukset. Uusia mahdollisuuksia on avautunut myös rahoituslaitosten liikkeeseen laskemien vihreiden joukkovelkakirjojen ja viestiluottolaitosten helpottamien ympäristövaikutusten arviointiin osallistuvien yksityisten sijoitusprojektien myötä. Ympäristölle suunnattu kehitysapu on jatkanut kasvuaan ja uusiutuvien energianlähteiden avustukset ylittivät uusiutumattomien energianlähteiden avustukset.
• Suuri osa kehityksestä on kuitenkin marginaalista, eikä politiikka ei ole johdonmukaista, mikä heikentää siirtymistä vihreään kasvuun. Maat jatkavat fossiilisten polttoaineiden tuotannon ja kulutuksen tukemista monin tavoin. Energiaverokannan muutokset, merkittäviä ympäristövaikutuksia aiheuttavien polttoaineiden alhainen verotus ja joillakin sektoreilla käytettävät polttoaineita koskevat poikkeukset hidastavat siirtymistä vähähiiliseen talouteen. Uudistukset tarjoavat valtioille merkittäviä mahdollisuuksia suurempien verotulojen tuottamiseen, kun ympäristötavoitteet saavutetaan kustannustehokkaammin.