Suomi on OECD:n maaseutuvaltaisimpia maita. Se on myös ensimmäisten joukossa omaksunut monialaisen lähestymistavan maaseutupolitiikkaan. Näin ollen Suomen maaseutupolitiikan synty ja kehitys kiinnostavat huomattavasti sekä OECD-maita että muita maita, joista monet ovat vielä kehityksen alussa. Ensimmäinen Suomen maaseutupolitiikan maatutkinta tehtiin vuonna 1995, ja tämänkertainen maatutkinta sisältää ainutlaatuista tietoa siitä, kuinka Suomen maaseutupolitiikka on kehittynyt vuoden 1995 ensimmäisistä suosituksista lähtien.

Suomalainen maaseutupolitiikan malli on suhteellisen hyvin onnistunut yhdenmukaistamaan maaseutua koskevat sektoripolitiikat (nk. laaja maaseutupolitiikka) ja räätälöimään kohdennettuja ohjelmia maaseudun kehittämisen edistämiseksi (nk. suppea maaseutupolitiikka). Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmällä on ollut merkittävä rooli maaseutupolitiikan hallinnassa, eri toimijoiden yhteen saattamisessa ja maaseutuyhteisöjen puolestapuhujana. Tulevaisuudessa avainasioita ovat julkisten palveluiden tarjoaminen entistä tasapuolisemmin ja tehokkaammin ikääntyvälle hajallaan asuvalle väestölle, myös muussa kuin maataloudessa toimivien maaseudun yritysten (joiden määrä kasvaa jatkuvasti) kilpailukyvyn kohentaminen ja maaseudun liiketoimintaympäristön parantaminen siten, että maaseudun runsaita luontaisia vetovoimatekijöitä hyödynnetään täysimääräisesti.

Tämä raportti on kiinnostavaa luettavaa politiikan päättäjille, tutkijoille, kansalais-järjestöille ja muille aktiivisesti maaseudun kehittämisen parissa toimiville. Tässä kirjassa on ruotsin- ja englanninkieliset käännökset arvioinnista ja suosituksista. Tämän kirjan teksti on kokonaisuudessaan luettavissa internetistä osoitteessa: www.maaseutupolitiikka.fi