OECD Multilingual Summaries

Perspectives on Global Development 2017

International Migration in a Shifting World

Summary in Finnish

Globaalin kehityksen näkymät 2017

Kansainvälinen muuttoliike muuttuvassa maailmassa

Suomenkielinen tiivistelmä

Globaali talouskehitys vauhdittaa muuttoliikettä

Vuonna 2015 noin 243 miljoonaa ihmistä eli muualla kuin syntymämaassaan, mikä edustaa jo 3,3 prosenttia maailman väestöstä verrattuna 2,7 %:iin vuonna 1995. Globaalin taloudellisen toiminnan siirtyminen kehitysmaiden suuntaan (matalan ja keskitason tuloluokan maihin) kuluneen kahden vuosikymmenen aikana ei ole johtanut samansuuntaiseen muuttoliikkeeseen näihin maihin. Tutkittaessa varallisuuden siirtymisen vaikutusta muuttoliikkeeseen uudella kolmisuuntaisella maaluokittelulla, tässä raportissa todetaan, että kehitysmaiden sijasta perinteiset korkean tulotason maat vetävät siirtolaisia puoleensa entistä enemmän. 1995‑2015 näihin maihin muuttaneiden siirtolaisten osuus kasvoi 13 prosenttipistettä melkein kahteen kolmannekseen maailman kaikista siirtolaisista. Taloudellinen kehitys kehitysmaissa on myös paisuttanut kansainvälistä muuttoliikettä, sillä entistä useammilla ihmisillä on varaa muuttaa muualle.

Perinteiset kohdemaat eivät vedä siirtolaisia puoleensa vain korkeampien tulojen, vaan myös hyvinvoinnin korkeamman tason ansiosta. Monien kehitysmaiden edistyksestä huolimatta tuloero niiden ja korkean tulotason maiden välillä on kasvanut ja erot hyvinvoinnissa pysyvät suurina. Siirtolaisverkoston (perhe, ystävät ja yhteisö) asuminen jo ennestään perinteisissä kohdemaissa auttaa pienentämään maahanmuuton kuluja, mikä puolestaan lisää maahanmuuton keskittymistä tiettyihin suosikkikohteisiin.

Myös valtioiden toimintapolitiikka vaikuttaa muuttoliikkeeseen. Varsinaisen siirtolaispolitiikan lisäksi monet muut politiikat vaikuttavat muuttovirtoihin ja sen malleihin monin usein monimutkaisin tavoin. Niiden ymmärtäminen on olennaista muuttoliikkeen etujen maksimoimiseksi ja kustannusten minimoimiseksi sekä alkuperämaille että kohdemaille, ja siirtolaisille itselleen.

Vaikka useimmat kansainväliset siirtolaiset muuttavat vapaaehtoisesti, jotkut heistä joutuvat muuttamaan aseellisten konfliktien tai väkivallan takia. Vuoden 2015 lopussa pakolaisia oli yhteensä 16,1 miljoonaa. Toisin kuin muut kansainväliset siirtolaiset, useimmat pakolaiset ‑ 87 % ‑ majoitetaan kehitysmaihin.

Muuttoliikkeen muuttaminen kehitystekijäksi

Kansainvälinen muuttoliike tarjoaa mahdollisuuksia alkuperämaille ja kohdemaille sekä muuttajille itselleen. Muuttoliikkeen kaikkia hyötyjä ei ole kuitenkaan saatu vielä toteutumaan ja siksi tarvitaan enemmän toimia yhä liikkuvamman maailman hyödyntämiseksi. Kontekstissa, jossa muuttohaluisten ihmisten määrä on suurempi kuin siinä onnistuvien määrä, tarvitaan kolmiosaista lähestymistapaa varmistamiseen, että muuttoliike voi olla kehitystekijä.

Ensimmäinen osa : Kehitysulottuvuuden sisältävien toimintaohjelmien suunnittelu

Muuttoliike ei ole kehityksen ennakkoehto, mutta se voi edistää merkittävästi sekä alkuperämaiden että kohdemaiden kehitystä. Poliittisten päättäjien tulisi laatia erityisiä muuttoliike‑ ja kehitysstrategioita ihmisten liikkuvuudesta koituvien kulujen minimoimiseksi ja siitä saatavien hyötyjen maksimoimiseksi.

Alkuperämaiden politiikan tavoitteisiin kuuluu rahalähetysten kulujen alentaminen ja niiden ohjaaminen tuottaviin investointeihin, maasta muuttaneiden ottaminen mukaan kehitysaloitteisiin, houkutteleminen takaisin ja kotouttaminen uudelleen sekä tuen antaminen kotimaahan jääville perheille. Suuren maastamuuton maissa on panostettava kaksinverroin kotimaan elinolojen parantamiseen erityisesti luomalla kunnollisia työpaikkoja ja parantamalla hyvinvointia.

Siirtolaisia vastaanottavissa maissa toimenpiteisiin kuuluu työmarkkinoiden parantaminen, epävirallisen sektorin pienentäminen, verotuspohjan laajentaminen ja rahoitusmarkkinoiden vahvistaminen maahanmuuton taloudellisen hyödyn maksimoimiseksi, kotoutumisen ja sosiaalisen koheesion edistäminen tarjoamalla kielikursseja, koulutusta ja terveyspalveluja maahanmuuttajille, heidän oikeuksiensa suojelu siirtolaisasemasta huolimatta ja viestintästrategioiden laadinta yleisen mielipiteen muuttamiseksi maahanmuuton suhteen.

Lisäksi eri sektorien poliittisten päättäjien tulee ottaa paremmin huomioon siirtolaispolitiikan ja muiden politiikkojen keskinäinen riippuvuus sisällyttämällä muuttoliike kehitysstrategioihinsa.

Toinen osa : Politiikan ja instituutioiden johdonmukaisuuden edistäminen

Poliittisten päättäjien tulisi pyrkiä edistämään julkisten aloitteiden parempaa koordinaatiota muuttoliikkeen kehitysvaikutuksen tehostamiseksi. Toimintapolitiikan parempi johdonmukaisuus voi auttaa tekemään tasapainoisia kompromisseja kaikkien osallisten, ja etenkin siirtolaisten, tarpeet ja hyvinvointi huomioiden.

Toimintapoliittisen ja institutionaalisen johdonmukaisuuden saavuttaminen kansallisella tasolla vaatii sellaisten mekanismien omaksumista, jotka edistävät hallituksen sisäistä koordinaatiota, ja paikallisten aloitteiden rohkaisemista, koska paikallisviranomaiset ovat usein etulinjassa maahanmuuton hallinnassa, sekä konsultoinnin ja kumppanuuksien edistämistä valtiosta riippumattomien toimijoiden kanssa, jotka tekevät työtä siirtolaisten ja kehityksen hyväksi.

Yhden maan toimintapolitiikalla on myös heijastusvaikutuksia muihin maihin. Esimerkiksi kauppaprotektionismi korkean tulotason maissa, varsinkin maatalous‑ ja tekstiilisektoreilla, on este matalapalkkamaiden kehitykselle ja lisää näin epäsuorasti muuttopaineita kehitysmaista. Siksi poliittisten päättajien täytyy huomioida tällaiset tekijät johdonmukaisemman politiikan toteuttamiseksi.

Kolmas osa : Kansainvälisen yhteistyön vahvistaminen

Kansainvälisen yhteisön tulee vahvistaa yhteistyömekanismeja nykyisten ja tulevien yhteisten muuttoliikehaasteiden käsittelyssä.

Kahdenväliset sopimukset voivat lisätä muuttoliikkeen hyötyjä ja tehokkuutta. Esimerkkeinä tästä ovat viisumisopimukset viisumien määrän sopeuttamisesta molempien maiden tilanteen muutosten mukaan, taitojen keskinäinen tunnustaminen ja puitesopimukset pätevyyksistä, kumppanuudet taitojen kehittämisessä ja eläkeoikeuksien siirrettävyys.

Alueellisen liikkuvuuden rohkaisemiseksi maat voisivat sisällyttää vapaan liikkuvuuden alueellisiin kauppasopimuksiin ja alueelliset työvoimatoimistot voisivat tarjota työntekijöille tietoa vapaista työpaikoista muissa maissa.

Kansainvälisen muuttoliikkeen globaali hallinta on nykyisin varsin rajallista. Muuttoliikkeeseen liittyvien tavoitteiden kirjaaminen Kestävän Kehityksen Tavoitteisiin tuonee mukanaan sitoumuksia, joita voidaan seurata monenkeskisesti, alueellisesti ja kansallisesti. Pakolaisia koskeva Global Compact ‑aloite sekä turvallista, järjestäytynyttä ja laillista muuttoliikettä koskeva Global Compact ‑aloite, joita suunnitellaan hyväksyttäviksi 2018, olisivat tervetulleita lisäyksiä muuttoliikkeen globaalin hallinnan arkkitehtuuriin.

Pakolaiskriisin hallinta vaatii suurempaa kansainvälistä solidaarisuutta. Korkean tulotason maiden pitäisi auttaa pakolaisia vastaanottavia maita antamalla lisää rahoitusta, kehittämällä uudelleensijoittamisssopimuksia ja parantamalla pakolaisten pääsyä vaihtoehtoisille poluille (esim. työperusteinen maahanmuutto ja opiskelijaviisumit).

Muuttoliike on yksi globalisaation tärkeistä ulottuvuuksista ja sen merkitys kasvaa edelleen tulevaisuudessa. Sen suhteen tarvitaan parempaa tietoa, enemmän tutkimusta ja näyttöön perustuvaa toimintapolitiikkaa. Kansainvälisen yhteisön täytyy löytää kestäviä ratkaisuja tulevaisuuden haasteisiin entistä liikkuvammassa maailmassa ja ratkaista tilanteet, jotka ajavat liikkeelle suuret määrät sotaa pakenevia epätoivoisia ihmisiä. On tehtävä paljon enemmän kestävän kehityksen edistämiseksi ja muuttoliikkeen valjastamiseksi palvelemaan sitä.