OECD Multilingual Summaries

Climate Change Mitigation

Policies and Progress

Summary in Finnish

Ilmastonmuutoksen torjuminen

Ilmastopolitiikka ja toimien edistyminen

Suomenkielinen tiivistelmä

Ilmastonmuutoksen torjuminen on vaikea poliittinen haaste, joka vaatii suurta luottamusta ja tiivistä yhteistyötä maiden välillä. Vuoteen 2050 mennessä maailman kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä täytyy vähentää 40‑70% vuoden 2010 tasosta ja saada ne loppumaan miltei kokonaan tai jopa negatiivisiksi vuoteen 2100 mennessä, jotta maapallon keskilämpötilan nousu pysyisi kahden asteen alapuolella. Jos nykyinen kehitys jatkuu, lämpötila nousee suurella todennäköisyydellä huomattavasti enemmän, mikä kasvattaa eri ekosysteemien vakavien ja peruuttamattomien muutosten riskiä, maatalousjärjestelmien merkittäviä häiriöitä ja negatiivisia vaikutuksia ihmisen terveyteen jo tällä vuosisadalla ja sen jälkeen.

Tässä raportissa esitellään 34:n OECD‑maan ilmastopoliittisten toimien trendejä ja edistymistä. Tutkimuksen piiriin kuului EU‑maiden lisäksi 10 kumppanimaata (Brasilia, Kiinan kansantasavalta, Kolumbia, Costa Rica, Indonesia, Intia, Latvia, Liettua, Venäjä ja Etelä‑Afrikka). Tarkoituksena on lisätä avoimuutta ja parantaa ilmastonmuutoksen rajoittamistavoitteiden ymmärtämistä sekä sitä, missä määrin hiilidioksidin hinnoitteluvälineitä tai muita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia on otettu käyttöön talouden eri alueilla.

Ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävissä ilmastopoliittisissa toimissa on nähtävissä seuraavat pääsuuntaukset :

• Tutkimuksen piiriin kuuluneiden maiden kasvihuonekaasujen yhteenlasketut päästöt ovat nousseet 1990‑luvun jälkeen, vaikka BKT‑yksikköä kohti lasketut päästöt ovat laskeneet melkein kaikissa tapauksissa. Monissa tapauksissa päästöt laskivat muutamia vuosia sitten talouskriisin seurauksena, mutta nousivat sittemmin uudelleen taloudellisen toiminnan vilkastuessa tai ydinenergiapolitiikassa tapahtuneiden muutosten takia Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen. Vaikka tietyt maat ovat vähentäneet päästöjään, ihmiskunnan toimista johtuvan vaarallisen ilmastonmuutoksen välttämiseksi tarvitaan kunnianhimoisempia toimia kaikilta YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC) mukaisesti.
• Samaan aikaan kun vähähiilisten energialähteiden käyttö kasvaa, useimmat maat laskevat edelleen fossilisten polttoaineiden varaan niiden talouden energiatarpeissa ja tukevat edelleen niiden tuotantoa ja käyttöä. Kivihiilellä, joka on kaikista hiilipitoisin polttoaine, tuotettiin edelleen 45% vuonna 2012 tutkittujen maiden sähkön tuotannosta. Vaikka useat maat ovat jo edistyneet pyrkimyksissään uudistaa fossiilisten polttoaineiden käytön tukiaan, monet maat jatkavat niiden tuotannon ja käytön tukemista.
• Energiaveroja ollaan kehittämässä asteittain polttoaineiden hiilipitoisuutta huomioivaan suuntaan ja yhä useammat maat ja alueet käyttävät nykyisin hiiliveroja hinnoitellakseen hiilidioksidipäästöt selvästi. Tästä huolimatta energia‑ ja hiiliverojen kattamien päästöjen osuus kokonaispäästöistä jää matalaksi ja tämänhetkiset veroasteet ovat osoittautuneet riittämättömiksi teknologisen muutoksen aikaansaamiseksi ja kuluttajien käyttäytymisen muuttamiseksi merkittävästi. Hiiliverot ovat käytössä tai suunnitteluvaiheessa kansallisella tai alueellisella tasolla 15:ssä tutkituista maista.
• Yhä useammat kansainväliset, kansalliset ja alueelliset lainkäyttäjät ottavat käyttöön päästökauppajärjestelmiä (ETS), mutta päästöoikeuksien hinnat ovat alhaiset. Päästökauppajärjestelmät on otettu käyttöön Euroopan unionin piirissä ja kansallisella tasolla Koreassa, Uudessa‑Seelannissa ja Sveitsissä. Kiina on aloittanut ETS‑pilottihankkeen seitsemässä kaupungissa ja provinssissa ja suunnittelee koko maan kattavaa järjestelmää. Alueellisia järjestelmiä käytetään lisäksi Yhdysvalloissa Kaliforniassa ja yhdeksässä koillisessa osavaltiossa, Quebecissä Kanadassa sekä Tokiossa ja Saitamassa Japanissa.
• Useat tutkimuksen piiriin kuuluneet maat ovat uudistaneet viimeaikoina uusiutuvan energian tukijärjestelmiään. Syöttötariffien käyttöä on vähennetty ja syöttöpalkkioita ja kilpailuttamismenettelyjä lisätty. Lisäksi kyseiset maat käyttävät laajasti normiohjausta asettamalla päästörajoja voimalaitoksille, polttoaineen kulutusrajoja ajoneuvoille sekä energiatehokkuusvaatimuksia rakennuksille. Ilmastopolitiikkaa voidaan harjoittaa myös asettamalla muita tavoitteita, kuten energiaturvallisuuden, ilman laadun ja kansalaisten terveyden parantaminen.
• BKT‑osuudella mitattuna valtiot rahoittavat vähän energiaan liittyvää tutkimus‑ ja kehitystoimintaa. Silti voidaan todeta, että vähähiilisen energiateknologian osuus energiatutkimuksen ja ‑kehityksen rahoituksessa kasvaa. Nousevia tutkimuskohteita ovat esimerkiksi energian varastointi, älykkäät energiaverkot, kehittyneet polttoaineet ja ajoneuvot sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS). 22 OECD‑maata käytti vuonna 2012 yhteensä 13 mijardia dollaria (USD) julkiseen energiatutkimukseen ja kehitykseen. Aiheina oli useimmiten uusiutuvat energialähteet, energiatehokkuus ja ydinenergia. Joissain maissa yli puolet julkisesta fossiilisten polttoaineiden tutkimusrahoituksesta käytetään CCS‑hankkeisiin. Myös yksityinen sektori on tärkeä energiasektorin T&K‑toiminnan rahoittaja.
• Useimmat tutkimuksen piiriin kuuluvat maat ovat ryhtyneet vain pienimuotoisiin toimiin maatalouden päästöjen vähentämiseksi. Sitä vastoin metsien suojelussa ja muiden kuin energiasektorin päästöjen vähentämisessä jotkut maat ovat edistyneet merkittävästi. Maatalous, metsäkato, teollisuuden prosessit ja jätteet ovat merkittäviä kasvihuonekaasun päästölähteitä joissain maissa. Maatalouden päästöt ovat vähentyneet monissa maissa vuodesta 1990 lähtien. Tästä huolimatta ilmastopolitiikan toimeenpano on osoittautunut haastavaksi tällä sektorilla osaksi siitä syystä, että edullista maataloustoimintaan sopivaa teknologiaa ei ole saatavilla monilla alueilla. Tietyissä maissa (esim. Brasiliassa) on edistytty merkittävästi metsien raivauksen hillitsemisessä, vaikkakin sen lähtötaso oli korkea. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen teollisuudessa ja jätesektorilla käytetään yhdistelmää taloudellisia välineitä, lainsäädäntöä ja tiedotusohjelmia.

Melkein kaikki tutkimuksen piiriin kuuluvat maat ovat asettaneet ilmastopoliittisia tavoitteita ja päämääriä vuodelle 2020 UNFCCC‑puitesopimuksen tai Kioton pöytäkirjan puitteissa. Nämä tavoitteet heijastelevat kunkin maan omia olosuhteita. Monet maat ovat tiedottaneet myös päättämistään kansallisista panoksista (INDC) vuoden 2020 jälkeiselle ajanjaksolle. Yhdystynyt kuningaskunta on asettanut kansallisella tasolla juridisesti sitovan pitkäaikaisen ilmastonmuutoksen rajoitustavoitteen lyhyen aikavälin hiillibudjetteineen ja samantapaisia aloitteita on tehty tai suunnitellaan Tanskassa, Suomessa, Ranskassa ja Norjassa. Lisäksi monet maat ovat asettaneet kansallisia tavoitteita keskeisten indikaattorien suhteen, kuten kasvihuonekaasupäästöt, uusiutuva energia, energiatehokkuus ja metsän osuus pinta‑alasta.

Vaikka ilmoitettuihin INDC‑tavoitteisiin ja kansallisiin tavoitteisiin päästäisin kaikilta osin, maailman jäljelläoleva hiilibudjetti (ilmaston alle kahden asteen lämpenemisskenaarion maailmassa) riittäisi vain vuoden 2040 tienoille, ellei voimakkaampiin toimiin ryhdytä.Siitä huolimatta, että useimmat tutkitut maat edistyvät toimissaan asettamiensa tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseksi, monien maiden toimet ovat todennäköisesti riittämättömiä, ellei vuosittaisia päästövähennyksiä onnistuta vauhdittamaan merkittävästi.