OECD Multilingual Summaries

OECD Regional Outlook 2014

Regions and Cities: Where Policies and People Meet

Summary in Finnish

OECD:n aluekatsaus 2014

Alueet ja kaupungit: Missä politiikka ja ihmiset kohtaavat

Suomenkielinen tiivistelmä

Tärkeimmät tulokset

• Alueiden väliset tuloerot ovat kasvaneet viime vuosikymmenten aikana suurimmassa osassa OECD‑maita; kriisi ei juurikaan muuttanut tätä trendiä. Erojen paikallinen kaventuminen on yleisesti johtunut varakkaampien alueiden heikentyvistä tuloksista eikä köyhempien alueiden kasvusta. Kriisi on myös vahvistanut alueiden välisiä eroja työttömyydessä.
• Siirtyminen julkisen talouden elvyttämisestä vakauttamiseen kriisin jälkeen on johtanut tiukkoihin julkisten investointien leikkauksiin, joiden reaaliarvo laski vuosina 2009–2012 OECD‑maissa 13 %. Tästä on tullut erityinen haaste alueille ja paikkakunnille, koska noin 72 % julkisista investoinneista hoidetaan paikallishallinnossa. Vaikka investointien leikkausten avulla on suojeltu nykyisiä palveluita ja siirtoja, on olemassa riski, että ne horjuttavat kasvua ja palveluntarjontaa tulevaisuudessa.
• Julkisen talouden paineet ovat myös olleet lisääntyvien paikallishallinnon uudistusten taustalla. Näihin on vaikuttanut osaksi tarve saavuttaa mittakaavaetuja ja muita kustannussäästöjä, mutta myös mahdollisuus delegoida lisävastuuta.
• Kriisi on korostanut puhtaasti taloudellisten arvioiden rajallisuutta yhteiskunnallisen kehityksen mittareina ja laajempien hyvinvoinnin mittareiden tarvetta. Hyvinvointia pitää silti ymmärtää ja hoitaa alueellisesti. Erot aineettoman hyvinvoinnin mittareiden välillä ovat usein suurempia yhden maan sisäisten alueiden kesken kuin eri maiden välillä; ne pysyvät myös erittäin vakaina vuodesta toiseen. Maissa joissa on suuret erot koulutuksen, työpaikkojen ja tärkeimpien palveluiden saatavuudessa on myös heikommat hyvinvointitulokset.
• Suurimmassa osassa OECD‑talouksia kasvun etsintä on keskittänyt yhä enemmän huomiota kaupunkeihin tärkeimpinä mahdollisina kasvun moottoreina. Kaupungit ovat yleisesti tuottavampia ja niiden tuottavuuteen liittyvät edut lisääntyvät kaupungin koon kasvaessa. Suurilla kaupungeilla on taipumusta lisätä kasvua niitä ympäröivillä alueilla, jopa 200–300 kilometrin etäisyydellä. Pienemmät kaupungit taas voivat hyötyä tuottavuuden kasvusta olemalla tiiviissä yhteydessä muihin kaupunkeihin, käyttämällä yhteyksiä tavallaan koon korvikkeena.
• Kaupungistumisen kasvuun ja tuottavuuteen liittyvät edut eivät ole automaattisia: Kaupunkien hallintotavalla on suora ja tärkeä vaikutus niiden taloudelliseen suorituskykyyn ja kansalaisten elämänlaatuun. Kotitalouksien ja yritysten toiminnalla sekä yhteiskuntapolitiikan eri osa‑alueiden välisellä vuorovaikutuksella on tyypillisesti suurempia positiivisia tai negatiivisia heijastusvaikutuksia kaupungeissa kuin väljemmillä alueilla. Tämä merkitsee, että tarvitaan enemmän poliittista koordinointia eri alojen, hallintoalueiden ja viranomaistasojen välillä.
• Tällaista koordinointia on usein liian vähän: kansallinen ja alueellinen politiikka luo usein ristiriitaisia kannustimia ja on yhteensovitettu huonosti hallinnon eri tasojen välillä. Horisontaalinen pirstoutuminen kunnallisella tasolla pahentaa ongelmaa, erityisesti suurilla, mutta poliittisesti pirstoutuneilla suurkaupunkialueilla. OECD:n suurkaupunkialueiden hallintoa koskeva tutkimus tuo selvästi esille pirstoutuneen hallinnon kustannukset ja kohdistaa huomion hyötyihin, joita saadaan koordinoimalla politiikkaa paremmin suurkaupunkitasolla – eli asutusrakenteen ja taloudellisen toiminnan, eikä usein vanhanaikaisten hallinnollisten rajojen, mukaan määriteltyjen kaupunkien mittakaavassa.

Keskeiset poliittiset johtopäätökset

• Kasvavat erot, hidas kasvu ja rajoitetut taktikoinnin mahdollisuudet suhteessa vero‑ ja rahapolitiikkaan korostavat tarvetta tehokkaalle, paikan huomioon ottavalle poliittiselle lähestymistavalle. Ensinnäkin kasvun esteet vaihtelevat huomattavasti eri alueiden välillä, jopa maiden sisällä. Toiseksi politiikan on yhä enemmän huomioitava kompromissit, joita voidaan tehdä eri päämäärien välillä, ja mahdolliset niiden väliset täydentävät vaikutukset, joista voidaan hyötyä yhtenäisen lähestymistavan avulla. Nämä kompromissit ja täydentävät vaikutukset kertovat usein tietylle paikalle ominaisista olosuhteista ja ovat usein näkyvimpiä – ja parhaiten hallittavissa – alueellisella tai paikallisella tasolla.
• Poliittisella maantieteellä on merkitystä: tunnistettaessa ja edistettäessä yhteyksiä talouden, ympäristön ja yhteiskunnan päämäärien välillä päättäjien on katsottava hallinnollisten rajojen yli ja huomioitava todellinen maantiede niiden haasteiden kohdalla, jotka halutaan ratkaista – esimerkiksi julkisen liikenteen ongelmat, jotka on ratkaistava koko suurkaupunkialueella eikä erikseen yksittäisten kuntien toimesta. Poliittisten toimenpiteiden sopiva mittakaava riippuu ratkaistavasta ongelmasta: koulujen oppilasalueet eroavat sairaaloiden potilasalueista ja julkisen liikenteen palveluja tarjoavien viranomaisten toiminnan laajuus saattaa erota terveysviranomaisten toiminnan laajuudesta. Virkakoneiston tasojen määrää ei kuitenkaan voi lisätä loputtomasti. Siksi tarvitaan tietoa, työkaluja ja instituutioita, jotka voivat helpottaa vertikaalista ja horisontaalista koordinointia eri mittakaavoissa,
• Politiikan mukauttaminen eri paikkoihin sopivaksi on erityisen tärkeää maaseudun ja kaupunkien välillä. Koska OECD‑alueella maaseudun asukkaista noin 78 % asuu lähellä kaupunkia, ei ole järkevää ylläpitää käsitystä kaupungeista ja maaseudusta erillisinä alueina. Maaseutu‑ ja kaupunkipolitiikka on yhdistettävä paremmin, jotta ne voivat edustaa niiden paikkojen realiteetteja, joissa ne toteutetaan. Maaseudun ja kaupungin välinen kumppanuus voi auttaa luomaan yhdistettyä alueellista kehitystä, maksimoimaan työmarkkinoiden mahdolliset edut sekä ympäristöön liittyvät ja muut yhteydet kaupunkien ja maaseudun välillä.
• Julkisten investointien leikkaaminen tarkoittaa, että paikallis‑ ja aluehallinnon on tehtävä enemmän – ja toimittava paremmin – vähemmällä. Tämän huomioon ottaen OECD:n neuvosto otti maaliskuussa 2014 käyttöön suosituksen tehokkaista julkisista investoinneista hallinnon kaikilla tasoilla. Suosituksiin sisältyvät periaatteet auttavat viranomaisia arvioimaan julkisen investointikapasiteetin vahvuudet ja heikkoudet ja valitsemaan parannuksiin liittyviä prioriteetteja.
• Kansallisella ja alueellisella/valtion hallinnolla voi olla tärkeä rooli edistettäessä tehokkaamman suurkaupunkihallinnon syntymistä. Yhteistoiminnan esteet ovat usein merkittäviä, ja vaikka kaikki suuren kaupunkialueen tai seudun kunnat hyötyisivätkin yhteistyöstä, niiden joukosta ei välttämättä löydy yhtään sellaista, jolla olisi tarvittava kapasiteetti ja kannustimet esim. tarvittavan tiedon keräämisen ja muiden mobilisoinnin kustannusten kattamiseksi.
• Suurkaupunkialueiden parempia hallintotapoja on tuettava kansallisella tasolla johdonmukaisemman kaupunkipolitiikan avulla . Perinteisesti selkeä kaupunkipolitiikka, siellä missä sellainen on ollut olemassa, on ollut liian kapea‑alaisesti suunniteltua ja keskittynyt ongelmiin eikä potentiaaliin. Monia muita politiikan alueita, joilla on syviä vaikutuksia kaupunkien kehitykseen, ei välttämättä koskaan katsota "kaupunkilinssien" läpi. Jos virkavalta haluaa saada kaupungit toimimaan kunnolla, niiden on kehitettävä paljon laajempi tapa tarkastella kaupunkipolitiikkaa ja laatia eri aloille yhteisiä strategioita, joiden tarkoituksena on ratkaista kaupunkien ongelmia yhtenäisesti.