Elinikäinen oppiminen Pohjoismaiden tehokkaat strategiat

Elinikäinen oppiminen Pohjoismaiden tehokkaat strategiat You do not have access to this content

Finnish
Click to Access: 
    http://oecd.metastore.ingenta.com/content/381207fe.pdf
  • PDF
  • http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/education/elinikainen-oppiminen-pohjoismaiden-tehokkaat-strategiat_tn2012-509
  • READ
Author(s):
Søren Ehlers, Tinne Geiger, Anne Larson, Gun-Britt Wärvik
29 Mar 2012
Pages:
130
ISBN:
9789289330176 (PDF)
http://dx.doi.org/10.6027/tn2012-509

Hide / Show Abstract

Pohjoismaiden väestöstä suhteellisen suuri osa osallistuu aikuis- ja täydennyskoulutukseen ja kehittää osaamistaan eri tavoin. Kuitenkin aikuisväestön, etenkin vähän koulutettujen ja maahanmuuttajien, osallistumista koulutukseen on tarpeen lisätä EU:n vuonna 2000 hyväksymän Lissabonin strategian mukaisesti. Pyrittäessä tähän tavoitteeseen keskeisiä vaikutuskeinoja ovat toisaalta viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten, toisaalta koulutuslaitosten ja yritysten yhteistyö. Niinpä onkin mielenkiintoista tarkastella, miten osapuolten väliset suhteet vaikuttavat aikuis- ja täydennyskoulutukseen ja osaamista kehittävään toimintaan osallistumiseen. Pohjoismaiden ministerineuvoston toimeksiannosta tässä vertailututkimuksessa kartoitetaan Pohjoismaiden koulutuspoliittisia strategioita elinikäisen oppimisen saattamiseksi koko väestön ulottuville. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti koulutuspolitiikan seuraaviin kolmeen elementtiin:
• viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten yhteistyö
• koulutuslaitosten ja yritysten yhteistyö, neuvonta mukaan lukien
• työelämässä ja yhteiskunnassa tarvittavien avaintaitojen vahvistamiseksi tehdyt toimenpiteet

Raportti on jäsennelty näiden kolmen pääaiheen ympärille ja sen lopussa esitetään suosituksia jatkotoimenpiteiksi ja -tutkimuksiksi. Tutkimuksessa todetaan muun muassa, että Pohjoismaiden väliset erot ovat pienentyneet vuoden 2001 jälkeen, jolloin Pohjoismaiden ministerineuvosto julkaisi raportin "Nyfikna sinnen – Nordisk vuxenutbildning i jämförelse". Elinikäisen oppimisen strategiat ovat näin ollen lähentyneet toisiaan myös edellä mainituilla kolmella alueella. Yhteisistä piirteistä voidaan mainita seuraavat:
• koulutuspolitiikasta ja työmarkkinapolitiikasta vastaavat viranomaiset tekevät yhteistyötä, mikä osoittaa aikuiskoulutuksen merkityksen kasvaneen työmarkkinapoliittisena välineenä
• koulutuksen ulkopuolella hankittua osaamista ja ohjausta painotetaan aiempaa enemmän
• maat lisäävät julkista säätelyä ja vapaaehtoista koordinointia
• kaikki Pohjoismaat katsovat kansallisten opetussuunnitelmiensa noudattavan EU:n avaintaitosuosituksia, vaikka suunnitelmat on yleensä laadittu ennen avaintaitojen määrittelyä

Also available in Danish
loader image

Expand / Collapse Hide / Show all Abstracts Table of Contents

  • Mark Click to Access
  • Tiivistelmä

    Käsillä olevassa tutkimuksessa on tarkasteltu Pohjoismaiden elinikäisen oppimisen strategioita keskittyen kolmeen osa-alueeseen:

  • Johdanto

    Kaikille Pohjoismaille on tunnusomaista, että muihin OEDC-maihin verrattuna suuri väestönosa osallistuu aikuiskoulutukseen. Tämä oli yksi päätelmistä, jotka esitettiin raportissa Nyfikna sinnen – Nordisk vuxenutbildning i jämförelse (Pohjoismaiden ministerineuvosto, 2001a). Raportti osoitti elinikäisen oppimisen strategioissa olevan suuria eroja Pohjoismaiden välillä. Suomi omaksui elinikäisen oppimisen periaatteen heti, kun OECD oli julkaissut raportin Lifelong learning for all vuonna 1996, ja julkaisi elinikäisen oppimisen kansallisen strategian vuonna 1997, kun taas Tanskaan saatiin vastaava kansallisen strategia vuonna 2007.

  • Koulutuspoliittiset toimet vuoden 2000 jälkeen

    Toisen maailmansodan jälkeen Pohjoismaat tiivistivät yhteistyötään. Pohjoismaiden neuvostolla oli merkittävä rooli maiden lainsäädännön yhdenmukaistamisessa. Prosessi huipentui vuosina 1968–1971, jolloin käytiin neuvotteluja pohjoismaisen talousunionin, NORDEKin, perustamiseksi. Neuvottelut kuitenkin päätettiin tuloksettomina, ja yksi ainoa Pohjoismaa, Tanska, liittyi Euroopan talousyhteisöön (EEC). Tämän jälkeen pohjoismainen yhteistyö tiivistyi Pohjoismaiden ministerineuvostossa, joka perustettiin yhteistyöelimeksi 1971. Laajapohjainen kulttuuriyhteistyösopimus vakiinnutti tutkimus- ja koulutuspolitiikan pysyväksi osaksi Pohjoismaiden ministerineuvoston toimintaa (Wendt 1979).

  • Kansallisten strategioiden kehittäminen

    Työmarkkinoiden rakenteellisista eroista huolimatta Pohjoismaille on yhteistä, että viranomaiset ja työmarkkinaosapuolet tekevät tiivistä yhteistyötä työmarkkinoihin vaikuttavan politiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Työmarkkinoiden ja talous- ja sosiaalipolitiikan ohjaus ovat perustuneet kolmikantayhteistyöhön, johon ovat osallistuneet viranomaiset, työnantajat ja palkansaajat (Dølvik, 2007; Mailand 2009).

  • Koulutuslaitosten ja yritysten yhteistyö

    Kun Pohjoismaat alkoivat kehittää koulutusjärjestelmiään 1960-luvulla, ne noudattivat yleensä seuraavaa kolmijakoa:

  • Aikuisten avaintaidot

    Sekä OECD että EU ovat pohtineet, miten tunnistaa täsmällisesti avaintaidot, joita tarvitaan jotta yksilöt pystyisivät kohtaamaan nyky-yhteiskunnassa ja työelämässä kohtaamansa haasteet. Molemmat organisaatiot ovat myös keskustelleet siitä, miten avaintaidot voitaisiin määritellä. Niissähän on ensisijaisesti kyse sellaisista perusvalmiuksista, joita tarvitaan nykyyhteiskunnassa elämiseen ja työtehtävistä suoriutumiseen. Keskustelu ei liity ainoastaan aikuisiin, vaan myös lapsia ja nuoria. Sekä OECD:n että EU:n tavoitteen on vaikuttaa jäsenmaiden koulutuspolitiikkaan suosituksin, pehmeästi normittaen, vaikkakin eri keinoin. Kerstin Jacobsson & Niklas Noaksson (2006) käyttävät ilmaisuja asiantuntijaorganisaatio ja poliittinen organisaatio valottaakseen järjestöjen peruseroa jonkin verran pelkistäen. He toteavat muun muassa, sitä, että "OECD:n suurin arvo on siinä, että se on asiantuntijaorganisaatio, joka tuottaa tietoa", sekä edelleen, että "OECD:llä on ainutlaatuista analysointikapasiteettia vertailututkimuksien tekemiseen" (Ibid. s. 51). EU on, kuten tiedämme, poliittinen liitto. Kysymys avaintaidoista voidaan liittää niin koulutuspolitiikkaan kuin työvoimapolitiikkaankin. Molemmat niistä ovat politiikan alueita, jotka kuuluvat kansallisen määräysvallan piiriin. Jäsenmaat tekevät kuitenkin poliittista yhteistyötä, joka vaikuttaa EU:n suosituksiin ja edellyttää neuvottelua, jos edut eivät kohtaa. Jacobsson & Noaksson (2006) katsovat, että "toisin kuin OECD:n, EU:n ensisijainen rooli ei ole tuottaa osaamista vaan, luoda poliittisia toimintasuunnitelmia. Aineistoa tuotetaan politiikkojen perustaksi ja poliittisten toimijoiden vakuuttamiseksi" (Ibid. s. 54). Toisin sanoen OECD:n olemassaolon oikeutus on asiantuntijuus ja EU:n ovat yhteiset poliittiset tavoitteet, arvot ja edut (Ibid. s.73).

  • Yleistä

    Käsillä olevassa tutkimuksessa on tarkasteltu pohjoismaista aikuis- ja täydennyskoulutusta ja osaamisen kehittämistä ohjaavan politiikan valmistelua. Aihe on Pohjoismaille tärkeä, jotta ne voisivat vertailla panostustaan naapurimaidensa toimiin, mutta se on oleellista myös muille maille. Tietotalous on maailmanlaajuinen ilmiö.

  • Lähteet
  • Liitteet
  • Add to Marked List